Anyways thanks to the Canadians we made it to the juicy final against our hockey arch enemy Sweden. It wasn't the first time we've played them on their home turf. That gave the Swedes confidence and the newspapers were already announcing the schedule etc for the upcoming gold medal party. The game couldn't have started better when Finland (Lindell) scored the first goal before 30 seconds of the first period had passed. After that you could hear the Sverige! (Sweden!) chant in the arena shut down. The second period was the really dramatic and goal scoring was at its best. Sweden (Wallmark) tied it but only 45 seconds later Finland (Mäenalanen) took Finland to a 2-1 lead. They didn't let Sweden control the game much. In the 3rd period the game really turned into the game of the referees. Sweden was losing the championship and the referees (Canadian) started to give meaningless penalties for Finland and gave Sweden the chance to power play. That ended up in Sweden (Djoos) getting the game tied once again and Over Time was going to be played. It was torture watching the OT. When Ristolainen hit the puck in the goal I couldn't believe it. We'd actually won the gold medal and the junior world championship! Unbelievable! No one had this kind of expectations for the team and they did it. If you become a professional athlete you gotta learn to win or lose. It's been shocking to see the Swedish newspapers saying they're offering crisis help to the Swedish players for losing. Where else than Scandinavia could this happen?
 |
| Fresh new potatoes for dinner |
Photo by: http://wpmedia.o.canada.com
Eilinen, sunnuntai oli jännittävämpi kuin pitkään aikaan. Olen ollut niin kiireinen töiden ja koulun takia että en ollut ehtinyt seuraamaan Junioreiden Lätkän MM-kisoja, jotka pidettiin naapurimaassamme Ruotsissa, Malmön kaupungissa. Kun kanadalainen ystäväni muistutti minua turnauksesta asiat alkoivat muuttua jänniksi. Suomi pelasi Kanadaa vastaan lauantaina ja murskasi heidät luvuin 5-1, ja lähetti kanadalaiset pronssiotteluun Venäjää vastaan, josta he lopulta tippuivat 4. sijalle. Ei erityisen hyvin maalta joka luottaa junnujen MM-kisoihin ja olympialaisiin.
Oli miten oli kiitos kanadalaisten niin pääsimme mehukkaaseen finaaliin arkkivihollistamme Ruotsia vastaan. Se ei ollut ensimmäinen kerta kun pelasimme heitä vastaan heidän kotikentällään. Se antoi ruotsalaisille itsevarmuutta ja lehdet olivatkin jo tiedottaneet kultajuhlien aikatauluista ja sen sellaisesta. Peli ei olisi voinut paremmin alkaa kun Suomen Lindell iski kiekon häkkiin alle puoli minuuttia peliajan alettua. Sen jälkeen Sverige! huudot areenalla hiljenivät. Toinen erä oli todella dramaattinen ja maalintekoja täynnä. Ruotsin Wallmark tasoitti 1-1 mutta vain 45 sekuntia myöhemmin Suomen Mäenalanen vei Suomen taas johtoon, luvuin 2-1. Leijonat eivät antaneet Ruotsin kontrolloida peliä. Kolmannessa erässä peli muuttui tuomaripeliksi. Ruotsi oli häviämässä mestaruuden ja tuomarit (Kanada) antoivat Suomelle naurettavia jäähyjä ja Ruotsille mahdollisuuden ylivoimapeliin. Tämä päättyi siihen että Ruotsin Djoos tasoitti Ruotsin taas 2-2 ja jatkoajalle oltiin menossa. Se oli yhtä kidutusta. Kun Ristolainen kiskaisi kiekon reppuun en voinut uskoa sitä. Olimme todellakin voittaneet kultaa ja junioreiden maailmanmestaruuden! Uskomatonta! Kenelläkään ei ollut tälle joukkueelle tällaisia odotuksia ja he tekivät sen. Jos alkaa ammatti urheilijaksi pitää oppia voittamaan ja häviämään. On häikäisevää nähdä ruotsalaislehdissä tarjottavan kriisiapua pelaajille häviön takia. Missä muualla kuin Skandinaviassa tällaista voi tapahtua?
